Noviisina Tuskassa 2008

Näin hevimusiikkin myöhäisherännäisenä intoutunut nais-ihminen rokkasi Tuskassa lauantain sekä sunnuntain ilmaislipun ansiosta laulu-ja soitinyhtye Slayerin ja kumppaneiden tahtiin. "Kerta sen on ensimmäinenkin", ajattelin kun porhalsin portista sisään, juotuani ensin viidessä minuutissa jonossa tölkillisen siideriä. Kas, kun en tiennyt metallitölkkien olevan kiellettyjen listalla. Saapuessani portista sisään lavalla mekasti Behemoth. Ajattelin hetken, että mihin tässä vielä joutuukaan, klassiset viimeiset ajatukset, jotka eräs ystäväni lausui aina ääneen ennen astumista outoon kapakkaan.


Kahden päivän kokemusta pidän poikkeuksellisen myönteisenä kokemuksena; parhaiten jäin mieleen Irlantilainen Primordial, folkmetal-henkinen Färsaarelainen Tyr, Pohjoisen poijjaat eli Sonata Arctica (yleisön mutinoiden perusteella ei tainnut olla hevikansalle kyllin rankkaa) sekä tietenkin Slayer. Parin käristemakkaran voimin jaksoin (ja jaksoimme) nyökytellä niskamme jotensakkin muusiksi, erityisesti Raining Blood- biisi jäi mieleen. Bändin soittaessa biisin alkuriffiä, tunsin vähäisten niskavillojeni nousevan pystyyn. Olo oli samanaikaisesti sekä nautinnollinen että infernaalinen; miten se voi olla mahdollista? Trash-metal legenda muutti Kaisaniemen oikeaksi mikämikämaaksi, savuavaksi lopun ajan näyttämöksi. Päähäni pelkistyi sana Vapauttaja. Vapauttaja mistä? No heh heh, omasta elämämästä tietenkin.
Tuskan päätteeksi asettauduimme poseeraamaan suihkulähteen eteen edustavaan yhteispotrettiin. Vieressäni istuva puolialaston mies kertoi minulle olevansa ammatti-valokuvamalli. Täydestä meni.

Ensi vuonna uudestaan. Otan mallia muutamasta Tuskassa mekastaneesta ja kaadan jo ennen Kaisaniemeen saapumista litran verta päähäni. Ellei minua ehditä pidättää ennen Helsinkiä, olen mukana. Äh, ripsivärit leviää, ei sittenkään.