Heavy Metal in Baghdad on nimensä mukaisesti dokumentti irakilaisesta metallibändistä, Acrassicaudasta (musta skorppioni). Sanat "irakilainen" ja "metallibändi" saattavat kuulostaa melko mahdottomalta yhtälöltä samassa lauseessa, mutta Metallicasta ja Slayeristä vaikutteita ammentanut Acrassicauda teki mahdottomasta mahdollisen.
Dokumentti ei ole pelkästään kertomus siitä, miten mahdotonta muslimimaassa on soittaa metallia, vaan dokumentti kertoo myös irakilaisten nuorten miesten vaikeasta elämäntilaanteesta. Bändin rumpali totesi, että hän varmasti tappaisi jonkun, jos hän ei voisi soittaa rumpuja. Basisti puolestaan kuvasi Irakia "heavy metal maaksi". Dokumentti kertoo nuorista, jotka haaveilevat vapaudesta ja joille on joka päiväistä todellisuutta se, että he voivat tulla tapetuiksi hetkenä minä hyvänsä.
Irakissa metallistin on mahdotonta edes haaveilla kasvattavansa pitkät hiukset ja metallibändin paitaan pukeutuminenkin on kyseenalaista. Jos pidät Irakissa bändipaitaa yllä, niin se on merkki amerikkalaisuudesta ja saatanasta, ja samalla voit varautua joutumaan maalitauluksi. Keikkoja on vaikea saada järjestettyä, ja Saddamin vallan aikana konsertin sai järjestää sillä ehdolla, jos bändi omisti jonkin laulun Saddamille. Jos bändi saikin järjestettyä keikan itselleen, niin se oli vaarassa keskeytyä, jos fanit riehaantuivat liikaa.
Heavy Metal in Baghdad oli mielestäni onnistunut dokumentti, vaikka itse musiikki jäikin dokumentissä taka-alalle. Dokumentissa painottui irakilaisten nykyinen elämäntilanne ja pakolaisten elämä. Bändi pääsi pakenemaan Syyriaan, mutta vaikka heidän ei siellä tarvinnutkaan pelätä koko ajan henkensä puolesta, niin silti he kaipasivat kotiinsa Baghdadiin. Uuden elämän aloittaminen tyhjästä ja vielä vieraassa maassa ei ole helppoa.
Dokumentti herätti paljon ajatuksia siitä, miten oma elämä on helppoa, vaikka länsimaalainen ihminen jaksaakin valittaa pienistä ja turhanpäiväisistä asioista. Miltä tuntuisi, jos ystäväsi asuisi sinusta 15 minuutin matkan päässä, mutta et näkisi häntä sisällissodan takia lähes puoleen vuoteen? Tai olisitko valmis pukemaan lempibändisi paidan päälle ennen kaupungille lähtöä, jos tietäisit, että voit tulla paidan takia ammutuksi?
Heavy Metal in Baghdad esitettiin osana Kööpenhaminan NatFilm Festivaaleja ja keräsi paikalle vain reilut 10 katsojaa. Ehkä vähäiseen osanottajamäärään oli syynä toisessa teatterissa yhtä aikaa esitettävä Full Metal Village dokumentti. Huono veto järjestäjältä aikatauluttaa kaksi rockumentarya samaan aikaan.
Suosittelen dokumenttia jokaiselle metallimusiikista kiinnostuneelle. Dokumentin webbisivut löytyvät täältä. Vaikka Acrassicauda ei musiikillisesti tarjoakaan mitään uutta, niin bändiin voi tutustua MySpacessa.
0 comments:
Lähetä kommentti