Smashing Pumpkins - Valby Hallen, Kööpenhamina 27.02.2008

Pitkän harkinnan jälkeen ostin lipun Smashing Pumpkinsin keikalle, vaikka en ole kuunnellut bändiä vuosiin. Ajattelin, että samahan keikka on käydä katsomassa, kun olen yhtä aikaa samoilla kulmilla. Odotukset eivät olleet korkealla ja olin valmistautunut pahimpaan – vai olinko sittenkään?

Valby Hallen oli puolityhjä saavuttuani paikalle. Menin katsomoon seuraamaan salin täyttymistä ja yllättäen paikka oli kuin olikin täynnä ennen Smashing Pumpkinsin lavalle nousua. Mielialani ehtivät vaihdella 2h 15 min setin aikana. Bändi heitti odotetusti lähinnä uutta ja minulle tuntematonta materiaalia. Biisit eivät juuri sykähdyttäneet, mutta bändi jaksoi heittää uudet biisit energisesti ja saivat pidettyä mielenkiintoani vähän aikaa yllä.

Onneksi settilistaan mahtui muutama vanhempikin veto, mutta itku meinasi päästä hartaasti odottamani Bullet With Butterfly Wingsin kohdalla. Bändi raiskasi vanhoja biisejään törkeästi ja vaikutti siltä, ettei bändiä voisi vähempää kiinnostaa vanhojen biisien esittäminen.

Kaiken hämmennyksen lisäksi bändi heitti biisien välissä todella paljon turhanpäiväistä ja ärsyttävää ”noisea”. On kuulijoiden aliarvioimista heittää sekaan mitä tahansa paskaa ja kutsua sitä sitten taiteeksi. Ei ihme, että katseeni karkasi vähän liiankin usein Valby Hallin seinällä olevaan isoon digitaaliseen kelloon.

Setti huipentui coverointiin, joista toisen tunnistin Easy Living:ksi, mutta toisen nimeä en saa päähäni, vaikka tuttu biisi sekin. Keikka läheni vihdoinkin loppuaan ja mieleni oli positiivisen puolella – olihan bändi kuitenkin jaksanut heittää pääsääntöisesti energisen setin. Tähän olisi ollut hyvä lopettaa, mutta jäin kuin jäinkin odottamaan encorea ja paskan maku nousi pian suuhun. 15 minuutin encoren aikana ihmiset alkoivat pikku hiljaa liueta paikalta pois riitasointuisen musiikin tahdittamana. Sinnittelin raiskauksen loppuun asti ja lähdin nopeasti paikalta – en halunnut jäädä odottamaan tuleeko vielä lisää.

Summa summarum: tulipahan nähtyä, mutta kerta riitti. Kaiken tämän keskellä nauran itselleni – maksoin yli 50 € paskasta keikasta ja samaan aikaan mietin rahastaako Club Teatria liikaa Amorphiksen keikasta, jonne liput maksavat 20 €. Minä sentään pidän Amorphiksesta.